sunnuntai kuulumisia

Viikko on taas mennyt yhdessä hujauksessa tuon pienen kanssa, toki johtuu varmasti myös siitä, että olen itse aloittanut kuukausi sitten ahkeran salilla käymisen, että saan ajatuksiani muuallekin kuin vaipanvaihtoon. :)

Maanantaina Aapo sai meillä ensimmäiset rokotteet, eli yhden suuhun laitettavan ja sitten kaksi piikkiä molempiin kankkuihin. Alkuun hieman jännitimme miehen kanssa mitä tästä viikosta tulee, mutta olemme päässeet suhteellisen helpolla verrattuna mitä olen kavereiltani kuullut mitä myös voi olla rokotteen jälkeen. Tiistain ja keskiviikon Aapo kakkasi valehtelematta kymmenen kakkaa päivässä, hän nukkui n.20h noina päivinä ja aina ne ajat kun hän oli hereillä, hän huusi ja alkoi vääntämään vuoroin kakkaa, vuoroin paukkuja. Tämä kakan tiuha tulo on meille niin uutta, sillä tähän asti sen kanssa on ollut ongelmia. Olemme nyt reilun viikon ajan pystyneet olemaan käyttämättä mallasuutetta, kakat ovat itestään tullut kun olemme ensin tehneet hänelle masujumppaa, sitä ennen ei tullut kuuloonkaan että olisimme voineet olla ilman mallasuutetta. Mutta itse täällä ei kakkoja tehdä ollenkaan, aina joudumme jumppaamaan, mietityttää vain milloin hän itse oppisi ymmärtämään asian hoitamisen. Onko muilla vastaavia ongelmia?

Tänään kävin pitkästä aikaa kirpputorilla kiertelemässä, mutta en löytänyt Aapolle juuri mitään. Ainoastaan Kimperin pipon ja 68cm kokoisen juna-paidan. Vaatteita meiltä kyllä löytyy 68cm kokoon asti jo yllin kyllin, isompia sitten pitää lähteä metsästämään loppukesäksi. Tällä hetkellä käytämme 62cm koon vaatteita, tuntuu hurjalta meinaan kun Aapo syntyi reilu kolme kuukautta sitten käytimme Kappahlin 44cm koon pienen pieniä vaatteita ensimmäisinä viikkoina. :)

Ensi viikosta meille tuleekin hieman erilainen, nimittäin lähdemme avopuolisoni, Aapon ja koiramme kanssa maalle vanhemmilleni, sillä he ovat viikon lapissa ja me menemme talovahdiksi. Innolla odotan viikkoa, mukavaa päästä hieman kaupungista maaseudun rauhaan. :)

Eilisen päivän Aapo oli poikkeuksellisen hyvällä
tuulella ja sain napsittua pirtsakoita kuvia hänestä:)

Viikon päivien ajan meillä on alettu löytämään kädet:)

i`m back

Hei te kaikki ihanaiset lukijani! Ensinnäkin miten ihana oli palata taas käymään blogin parissa, kun huomasin muutaman kyselleen kuulumisiani, lämmittivät kovasti mieltäni. Toisinnakin, ISO ANTEEKSI.

Olen pitänyt tosiaan muutaman kuukauden breikin täältä ja syynä on ihan tämä rakas lapseni, joka on tosiaan saanut helmikuun alussa nimenkin, Aapo Ilari. Hänellä ilmeni tammikuun lopussa erittäin raastava koliikki, eikä kyseessä ollut mikään ihan pieni koliikki, huudot oli illalla pahimmillaan viittä tuntia, lyhimmillään kahta tuntia. Kävimme hänen kanssaan neljä kertaa meille suosittelemassa vyöhyketerapiassa, tästä meille ei kuitenkaan ollut apua, koin tämän erittäin pettymykseksi. Olin itse aivan rättiväsynyt ja mielialassani oli havaittavissa hieman kireyttä tämän koliikin johdosta, joten koin paremmaksi jättää blogin hetkeksi "seisontaan". Vaikka tämä lapsi on ollut syntymästä asti hyvin rakas, koliikki on todella raskasta aikaa lapsen vanhemmille, meilläkin vielä mieheni tekee juuri enemmän iltavuoroa, olin yksin lähes jokaisen illan lapsen kanssa ja koliikki oli juuri pahimmillaan aina illalla.

Eilen Aapolle tuli täyteen tasan 3kk ikää ja oireet ovat helpottaneet täällä huomattavasti muutama viikko sitten, enää tämä huuto mitä meillä on, on jo semmoista minkä osaa itsekin tulkita eli hän ei enää juuri huuda ns. "turhasta", huutoa tulee näistä perusasioista kuten, nälästä, ilmasta mahassa sekä kun on kakat tulossa. :) Mitä teidän muille pienokaisille kuuluu, kasvavat kovaa vauhtia? :)

Aapon mitat 3kk neuvolassa olivat:
60,5cm / 6170g

Kuulumisia vaippa-arjen keskeltä

Viime kirjoituksesta vierähtänee jo tovi täällä blogin puolella, mutta ehkä se nyt annetaan minulle anteeksi, kotona kuitenkin valtaa yllä pitää tämmöinen yhden kuukauden ikäinen vesseli! :)
Erittäin rankaksi olen tämän vauva-arjen todellakin kokenut, mutta iso syy tähän on vesselimme pieni koko syntyessään toksemian aiheuttamana. Olemme tosiaan joutuneet avopuolisoni kanssa ruokkimaan vesseliä max. kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden kahden viikon ajan ja kyllä se on kanttia kysynyt. Maito on alkanut jo itseltäni hieman hiipua, joten aika paljon olemme joutuneet menemään korvikkeilla. Myös kovin ronkeliksi kaveri on alkanut käydä rinnalla oloon.

En myöskään kiellä, että imetys olisi lähtenyt minulta sujumaan "kuin tanssi". EI TODELLAKAAN. Sen asian takia on hormonit hyrrännyt, itkut päässy ties missä tilanteessa ja sanonut heti ensimmäisen viikon jälkeen avopuolisolle "mää en jaksa enää, mää lopetan!" Olen ajoittain kokenut tämän imettämisen jopa rankemmaksi kuin itse synnyttämisen. Ja mielestäni omassa neuvolassa tästä imettämisen haasteellisuudesta ei puhuttu niin paljon kuin olisi näin jälkikäteen halunnut. Ja monet synnyttäneet ystäväni ovat myös nyt maininneet, kuinka vaikeaa imettäminen todella voi olla. Onko muilla vastaavia kokemuksia imettämisestä?

Tiistaina kävimme tosiaan neuvolassa punnitsemassa poitsua, painoa oli mukavat 3290g, joten mieli alkaa itsellänikin jo koheneen, kun paino nousee. Vaikka kovan työn on saanut tehdä painonnousun kanssa, mutta on se kannattanut <3

Kotona arki menee ihan mukavasti, avopuolisoni on vuorotyössä, joten aika paljon olen poitsun ja koiran kanssa kolmistaan kotona. Ihan hyvin olemme pärjänneet, ulkoiltu on aina kun ei ole pakkaset estäneet, se on meidän juttumme, itsekin tulen paljon virkeämmäksi. :)

Iso asia joka tuntuu myös vievän energiaa, on ristiäisten järjestäminen. Meillä ne on varattu sunnuntaille 10 helmikuuta. Hyvällä mallilla ollaan sen suhteen, että tilaamamme kutsut tuli tänään ifolorilta ja tänään veimme ne jo postiinkin. Paikka ja pappi on varattu, leipomisiin siirrän ajatukseni sitten hieman myöhemmin. Onko teillä muilla jo tiedossa ristiäiset/nimiäiset, entäs nimen valinta, onko päästy yhteisymmärrykseen? :)

kolme viikkoa

neljä viikkoa

Synnytys

Hieman viiveellä palailen aiheeseen "synnytys", mutta tämä alku on ollut itselläni tämän oman pikkuisen kanssa välillä hyvinkin haasteellista, en ole suuremmin tietokoneella ehtinyt olemaan saatika keskittymään kirjoittaman tarinaa. Tässä nyt vihdoista viimein, miten se kaikki kävi niin aikaisin.

Maanantaina 17.12 minulla oli tosiaan aika aamulla klo 07.30 gravidaan ultraukseen ja sielä oltuani noin puolitoista tuntia, selvisi että minulle on nyt puhjennnut kunnolla raskausmyrkytys, toksemia. Kello 09.30 minut siirrettiin synnytyssaliin ja aloitettiin tippakäynnistyksellä, säännölliset supistukst alkoivat klo 12.00 ja kalvot puhkaistiin klo 17.20.

Pienen pieni poikamme saapui maailmaan tiistaiyönä 18.12  klo 01.34 joten synnytyksen kesto 13h 10min. Ponnistusvaihe kesti itsessään 24min. Synnytykseni oli hyvin rankka, koska nämä supistuksethan olivat pääasiassa ns. "keinotekoisia supistuksia" - ovat hyvin hyvin rankkoja. Mitään suurta "kammoa" ei itselleni jäänyt, voin todellakin kertoa, että kaikenmaailman kivut hävisivät oitis kuin sain pojan syliin. Mutta aivan heti en kuitenkaan ole valmis menemään synnyttämään, joidenkin vuosien päästä mahdollisesti kyllä. Hieman harmittaa itseäni tämä raskausmyrkytys, sillä on hyvin iso todennäköisyys, että se tulee minulle seuraavassakin raskaudessa, mutta miten valitettavaa kun emme voi näihin itse vaikuttaa. Minulla tämä raskausmyrkytys sai aikaan huiman korkeat verenpaineet, kovan päänsäryn sekä istukan vajaatoiminnan, mistä johtuen oma pieni rakas menninkäisemme jäi hieman pieneksi, myös istukan koko oli hyvin paljon normaalia pienempi.

Tämä alku on meillä todellakin aika haasteellista, sillä joudun imettämään pikkuista kahden max. kahden ja puolen tunnin välein kellon ympäri, ja imettämisen jälkeen annan hänelle vielä niin paljon kuin hän haluaa juoda tuttipullosta, ja hieman vaihtelee omasta maitomäärästäni saako hän minun maitoa vaiko korviketta. Nyt vain pikkuiselle painoa hyvin lisää, niin saamme hieman hidastaa ruokinnan tahtia. :)

Poika syntynyt on

Hiljaiseloa on ollut nyt viitisen päivää, sillä H-HETKI tosiaan koitti itselleni ma-ti yönä. <3 Yllättäen se koitti, mutta nyt on nyytti tutustumassa kohdun ulkopuoliseen elämään. Synnytykseni käynnistettiin maanantaiaamuna gravidassa todetun puhjenneen raskamyrkytyksen, toksemian vuoksi. Kerron tässä piakkoin tarkemmin synnytyksestäni ja tuntemuksistani, mutta tämän kirjoituksen päätän rakkaan menninkäisemme kuvaan ja tärkeimpiin tietoihin. :)

Syntymäaika ti 18.12.2012 klo 01.34 / RV 39+1
Pituus 47cm / Paino 2490g
Istukan koko 370g
Synnytyksen kesto 13h 10 min
Ponnistusvaihe 24min
Apgarpisteet 9

39 weeks, ONE WEEK TO GO

Uskomatonta, mutta kertakaikkiaan totta. Omaan laskettuun aikaan on tasan viikon päivät eli jouluaattoonkin tasan viikko. Olen kyllä "ainakin edes yrittänyt" varautua, että tammikuulle mennään, ihan siitä syystä etten liikaa sitten hermoilisi jos kaveri viihtyykin "sermien sisäpuolella" odotettua kauemmin. HELPOMMIN SANOTTU KUIN TEHTY. Tuttu tunne?

Tällä viikolla olisi vielä tarkoitus tehdä katsaus sairaalakasseihin ja mahdollisesti myös lisättävä pienen kassiin vielä yksi ylimääräinen lämpökerrasto mukaan kaiken varulta, ettei kylmä vain pääse yllättämään kotimatkalaisia. Myös kassien siirtäminen makuuhuoneesta eteiseen on edessä, sekä viimeinen katsaus pinnasänkyyn että lakanat, reunapehmusteet ja unirätti ovat sielä odottamassa. Kaikki on täälä siis valmista, vielä se oleellisen puuttuu, mutta vain hetken, kovin pienen hetken. :)

Mukavaa viikkoa teille kaikille, vielä viikko jouluun on, muistakaa myös levätä kaiken jouluvalmistelujenkin keskellä! :)

365 Iltasatua ja 25 tuttua lastenlaulua

Esittelisin teille muutamat ostokset mitä tuli ostettua eilen ja myös viime viikolla. Olen katsellut jo tovin aikaa internetistä erilaisia satukirjoja, mitä haluaisin itselleni. Eilen käydessäni Prismassa mukaani tarttui tämä 365 iltasatua, 374 sivua paksu satukirjanen. Saduissa seikkailevat kaikki lasten suosikit prensessoista autoihin ja Aristokateista Peter Paniin. Luulen kyllä, että alan jo itse "harjoitella" satujen lukemista ennen kuin niitä on edes aika lukea tulevalle pienokaiselle. :) Hinta ei ollut mielestäni edes paljon näinkin kattavalla satukirjalla, 22,90e.

Viime viikolla ostin myös ensimmäisen lastenlaululevyn kotiin. Pienellä kuitenkin on niitä voisiko sanoa "huonoja päiviä", on hyvä varata valmiiksi aktiviteettia jolla häntä yrittää rauhoitella lelujensa ohella. Huusin eilen myös huutonetistä "unten ulapoille- 20 kuutamolaulua lapsille"- cd levyn. Siitä on niin kauan aikaa kun oma äitini on minulle lauluja laulellut, joten näiden avulla on hyvä palauttaa laulut takaisin mieleen. :)

Avopuolisoni tilasi tällä viikolla adlibriksesta vauvahieronta-kirjan. Onko muilla kokemusta vastaavasta? Luulen kyllä, että oma "sisukkuuteni" ei jaksa kys. kirjaan keskittyä, mutta olisihan se hyvä, jos se toinen osapuoli katsoo tämän hyödyksi. Se jää nähtäväksi. :)