Kuulumisia vaippa-arjen keskeltä

Viime kirjoituksesta vierähtänee jo tovi täällä blogin puolella, mutta ehkä se nyt annetaan minulle anteeksi, kotona kuitenkin valtaa yllä pitää tämmöinen yhden kuukauden ikäinen vesseli! :)
Erittäin rankaksi olen tämän vauva-arjen todellakin kokenut, mutta iso syy tähän on vesselimme pieni koko syntyessään toksemian aiheuttamana. Olemme tosiaan joutuneet avopuolisoni kanssa ruokkimaan vesseliä max. kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden kahden viikon ajan ja kyllä se on kanttia kysynyt. Maito on alkanut jo itseltäni hieman hiipua, joten aika paljon olemme joutuneet menemään korvikkeilla. Myös kovin ronkeliksi kaveri on alkanut käydä rinnalla oloon.

En myöskään kiellä, että imetys olisi lähtenyt minulta sujumaan "kuin tanssi". EI TODELLAKAAN. Sen asian takia on hormonit hyrrännyt, itkut päässy ties missä tilanteessa ja sanonut heti ensimmäisen viikon jälkeen avopuolisolle "mää en jaksa enää, mää lopetan!" Olen ajoittain kokenut tämän imettämisen jopa rankemmaksi kuin itse synnyttämisen. Ja mielestäni omassa neuvolassa tästä imettämisen haasteellisuudesta ei puhuttu niin paljon kuin olisi näin jälkikäteen halunnut. Ja monet synnyttäneet ystäväni ovat myös nyt maininneet, kuinka vaikeaa imettäminen todella voi olla. Onko muilla vastaavia kokemuksia imettämisestä?

Tiistaina kävimme tosiaan neuvolassa punnitsemassa poitsua, painoa oli mukavat 3290g, joten mieli alkaa itsellänikin jo koheneen, kun paino nousee. Vaikka kovan työn on saanut tehdä painonnousun kanssa, mutta on se kannattanut <3

Kotona arki menee ihan mukavasti, avopuolisoni on vuorotyössä, joten aika paljon olen poitsun ja koiran kanssa kolmistaan kotona. Ihan hyvin olemme pärjänneet, ulkoiltu on aina kun ei ole pakkaset estäneet, se on meidän juttumme, itsekin tulen paljon virkeämmäksi. :)

Iso asia joka tuntuu myös vievän energiaa, on ristiäisten järjestäminen. Meillä ne on varattu sunnuntaille 10 helmikuuta. Hyvällä mallilla ollaan sen suhteen, että tilaamamme kutsut tuli tänään ifolorilta ja tänään veimme ne jo postiinkin. Paikka ja pappi on varattu, leipomisiin siirrän ajatukseni sitten hieman myöhemmin. Onko teillä muilla jo tiedossa ristiäiset/nimiäiset, entäs nimen valinta, onko päästy yhteisymmärrykseen? :)

kolme viikkoa

neljä viikkoa

Synnytys

Hieman viiveellä palailen aiheeseen "synnytys", mutta tämä alku on ollut itselläni tämän oman pikkuisen kanssa välillä hyvinkin haasteellista, en ole suuremmin tietokoneella ehtinyt olemaan saatika keskittymään kirjoittaman tarinaa. Tässä nyt vihdoista viimein, miten se kaikki kävi niin aikaisin.

Maanantaina 17.12 minulla oli tosiaan aika aamulla klo 07.30 gravidaan ultraukseen ja sielä oltuani noin puolitoista tuntia, selvisi että minulle on nyt puhjennnut kunnolla raskausmyrkytys, toksemia. Kello 09.30 minut siirrettiin synnytyssaliin ja aloitettiin tippakäynnistyksellä, säännölliset supistukst alkoivat klo 12.00 ja kalvot puhkaistiin klo 17.20.

Pienen pieni poikamme saapui maailmaan tiistaiyönä 18.12  klo 01.34 joten synnytyksen kesto 13h 10min. Ponnistusvaihe kesti itsessään 24min. Synnytykseni oli hyvin rankka, koska nämä supistuksethan olivat pääasiassa ns. "keinotekoisia supistuksia" - ovat hyvin hyvin rankkoja. Mitään suurta "kammoa" ei itselleni jäänyt, voin todellakin kertoa, että kaikenmaailman kivut hävisivät oitis kuin sain pojan syliin. Mutta aivan heti en kuitenkaan ole valmis menemään synnyttämään, joidenkin vuosien päästä mahdollisesti kyllä. Hieman harmittaa itseäni tämä raskausmyrkytys, sillä on hyvin iso todennäköisyys, että se tulee minulle seuraavassakin raskaudessa, mutta miten valitettavaa kun emme voi näihin itse vaikuttaa. Minulla tämä raskausmyrkytys sai aikaan huiman korkeat verenpaineet, kovan päänsäryn sekä istukan vajaatoiminnan, mistä johtuen oma pieni rakas menninkäisemme jäi hieman pieneksi, myös istukan koko oli hyvin paljon normaalia pienempi.

Tämä alku on meillä todellakin aika haasteellista, sillä joudun imettämään pikkuista kahden max. kahden ja puolen tunnin välein kellon ympäri, ja imettämisen jälkeen annan hänelle vielä niin paljon kuin hän haluaa juoda tuttipullosta, ja hieman vaihtelee omasta maitomäärästäni saako hän minun maitoa vaiko korviketta. Nyt vain pikkuiselle painoa hyvin lisää, niin saamme hieman hidastaa ruokinnan tahtia. :)