Erittäin rankaksi olen tämän vauva-arjen todellakin kokenut, mutta iso syy tähän on vesselimme pieni koko syntyessään toksemian aiheuttamana. Olemme tosiaan joutuneet avopuolisoni kanssa ruokkimaan vesseliä max. kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden kahden viikon ajan ja kyllä se on kanttia kysynyt. Maito on alkanut jo itseltäni hieman hiipua, joten aika paljon olemme joutuneet menemään korvikkeilla. Myös kovin ronkeliksi kaveri on alkanut käydä rinnalla oloon.
En myöskään kiellä, että imetys olisi lähtenyt minulta sujumaan "kuin tanssi". EI TODELLAKAAN. Sen asian takia on hormonit hyrrännyt, itkut päässy ties missä tilanteessa ja sanonut heti ensimmäisen viikon jälkeen avopuolisolle "mää en jaksa enää, mää lopetan!" Olen ajoittain kokenut tämän imettämisen jopa rankemmaksi kuin itse synnyttämisen. Ja mielestäni omassa neuvolassa tästä imettämisen haasteellisuudesta ei puhuttu niin paljon kuin olisi näin jälkikäteen halunnut. Ja monet synnyttäneet ystäväni ovat myös nyt maininneet, kuinka vaikeaa imettäminen todella voi olla. Onko muilla vastaavia kokemuksia imettämisestä?
Tiistaina kävimme tosiaan neuvolassa punnitsemassa poitsua, painoa oli mukavat 3290g, joten mieli alkaa itsellänikin jo koheneen, kun paino nousee. Vaikka kovan työn on saanut tehdä painonnousun kanssa, mutta on se kannattanut <3
Kotona arki menee ihan mukavasti, avopuolisoni on vuorotyössä, joten aika paljon olen poitsun ja koiran kanssa kolmistaan kotona. Ihan hyvin olemme pärjänneet, ulkoiltu on aina kun ei ole pakkaset estäneet, se on meidän juttumme, itsekin tulen paljon virkeämmäksi. :)
Iso asia joka tuntuu myös vievän energiaa, on ristiäisten järjestäminen. Meillä ne on varattu sunnuntaille 10 helmikuuta. Hyvällä mallilla ollaan sen suhteen, että tilaamamme kutsut tuli tänään ifolorilta ja tänään veimme ne jo postiinkin. Paikka ja pappi on varattu, leipomisiin siirrän ajatukseni sitten hieman myöhemmin. Onko teillä muilla jo tiedossa ristiäiset/nimiäiset, entäs nimen valinta, onko päästy yhteisymmärrykseen? :)
 |
| kolme viikkoa |
 |
| neljä viikkoa |
Moikka ja kiva lukea kuulumisia.imetys on tosiaan haastavaa sitä ei vaan oikeesti etukäteen arvaakkaan tai pysty tietämään kuinka haastavaa se voikaan olla.tsemppiä.ja muuten, tässä blogissa tuo tummanruskea tausta/musta teksti kombinaatio aihettaa mulla haasteita.ei meinaa kännykällä lukiessa näkyä tuo tumma teksti tummasta taustasta.
VastaaPoistaKiitos kivasta palautteesta ensinnäkin blogin suhteen, en ole itse tullut ajatelleeksi, mutta tsekkasin juuri oman puhelimen kautta, että vaihtaahan värit/malli pitää! :) Ja tuosta imetyksestä, arvasin että se on muillakin täällä aiheuttanut "ongelmia" jos näin voi sanoa. Nyt olen ottanut itse enemmän sen kannan, jos ei suju ei suju, jos tämä asia tuntuu olevan tällä hetkellä ainoa joka aiheuttaa itselläni ristiriitaisia tunteita, se on sitten parempi jättää taka-alalle. Tällä hetkellä tuo maidon tulo itselläni on muutoinkin tehnyt äkillisen vähenemisen, vaikka alkuun sitä tuli mielin määrin! Päivä kerrallaan täällä mennään, mutta tuntuu että se on vain ajan kysymys milloin meillä pikkukaveri siirtyy vain ja ainoastaan pulloruokintaan. :/
VastaaPoistaMitäs teille kuuluu, kun ei ole hetkeen mitään kuulunut? :)
VastaaPoistamuakin kiinnostais kuulla kuulumisia,meillä niin samanikäiset vauvat:)tykkäsin sun blogists!
VastaaPoista